Sosiaalinen meedio Näkemys ja näky

Anonyymit

Koen olevani jonkinsorttinen kansalaisoikeusaktivisti ja idealisti. Toivoisin jokin päivä voivani elää maailmassa, jossa minun ei tarvitse olla huolissani siitä, millaista tietoa minusta kerätään ja mihin näitä tietoja käytetään, mutta näiltä osin peli taitaa olla jo pelattu. Ainakin Suomessa eri viranomaiset tahtovat kerätä koko ajan enemmän ja tarkempaa informaatiota kansalaisten tekemisistä ja tätä perustellaan turvallisuudella. Perustellaan varmaankin, koska kukaan ei tahdo kyseenalaistaaturvallisuutta.

 

Paljon keskustellaan netissä ja netistä ja paljon vaaditaan suitsimaan mahdollisuutta kasvottomaan huuteluun. Ihmisellä ei siis tulisi olla oikeutta ilmaista mielipidettään, mikäli hän tekee sen anonyymisti. Katsotaan, että tällainen vähentäisi netissä tapahtuvaa kunnianloukkausten määrää ja vihapuhetta. Vaarallisia mielipiteitä esittävät, eivät näkemysten mukaan kykene ottamaan vastuuta sanoistaan. Jonkin verran ilmenee myös sitä, että joku vain pahoittaa mielensä saamastaan palautteesta. Toisaalta kun luen erilaisten verkkojulkaisujen keskusteluja, vaikuttaa ilmeiseltä, että ihmisillä on paljon pahaa oloa, jonka purkaminen sanoiksi on helppoa juuri nimettömyyden suojista. Keskusteluissa väärien mielipiteiden esittäjä on helppo leimata sellaisella määreellä, jota nykyään on sopivaa käyttää ihmisestä, jonka kanssa ollaan eriä mieltä. Näitä nimityksiä ei tarvitse perustella, eikä muuten niitä anonyymejä huorittelujakaan.

 

On myös heitetty ilmoille ajatus, että oikeudessa pitäisi pystyä todistamaan ilman, että todistajan henkilöllisyys paljastuu. Tätä ajetaan aluksi vakaviin rikoksiin sillä perusteella, ettei todistajan henkeen tai terveyteen kohdistuisi uhkaa todistuksen johdosta, vaikka tällaisten tapausten määrästä ei tietoa olekaan. Kriitikot katsovat tämän aloitteen ajavan alas oikeuden tasavertaisuuden periaatteen, koska puolustus joutuisi näissä tapauksissa toimimaan vajailla tiedoilla syyttäjään verrattuna. Kuitenkin aloitteen läpimenemiselle ajankohta olisi nyt edullisimmillaan, koska ihmiset ovat turhautuneet "rikollisten hyysäämiseen" ja äänestäjät palkitsisivat kyllä kansaan vetoavan lakimuutoksen.

 

Lisäksi meillä on suuri ja jatkuvasti kasvava virkakoneisto. Se jos mikä on kasvoton, vaikka päätösten loppuun käsittelijä nimensä laittaakin. Ja paljon keskustelua on herättänyt myös virkaansa toimittavien sosiaali- ja terveydenhuoltoalan henkilöiden kokemat väkivaltatilanteet. Jälleen törmäämme tähän kasvottomuuteen. Byrokraattinen koneisto on niin täysin persoonaton, ettei sitä kykene yksi ihminen voittamaan. Sen suojista säädetään lakeja ja toimintamenetelmiä, jotka tuntuvat kohtuuttomilta ja tästä seuraavan turhautumisen ja raivon kohtaavat ne ihmiset, jotka päivittäin tekevät työtä omalla nimellään ja kasvoillaan. Siis ne joiden vaikutusmahdollisuudet tekemisiin ovat kaikkein pienimmät.

 

Ja aivan viimeiseksi tuli vielä mieleen sellainenkin juttu, kun persukyttä kansanedustajana meni heittämään juttua, jossa rikkoi vaitiolovelvollisuuttaan. Pääministerihän tästä itki ensimmäiseksi ja sitten oikeastaan kaikki muut. Mutta jotenkin se jäi sitten keskustelusta ulos, että onko se ihan OK juttu, että yksinhuoltaja, joka on hakenut ex-puolisolleen lähestymiskiellon saa edelleen pelätä pahoinpitelyään, koska asia kiinnostaa viranomaisia vasta sitten, kun lähestymiskieltoa on rikottu. Ja se yksinhuoltaja joka ehkä on päässyt pakoon väkivaltaisesta parisuhteesta, on saanut jälleen kerran pannuun siltä väkivaltaiseksi tiedetyltä ex-puolisolta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat